baumzaehlen - Aarniometsiä & niiden puita

©2017copyright christoph hase

Vätsärin erämaa-alue, Suomi

 

1550 km2 suuruinen erämaa-alue sijaitsee suurimmaksi osaksi Inarinjärven ja Norjan rajan välissä sisältäen myös lukemattomia itäisen Inarinjärven saaria. Monista muista Lapin suurista suojelualueista poiketen (kts. Opens internal link in current windowUrho Kekkosen kansallispuisto) Vätsäristä puuttuvat korkeat tunturit; korkeus merenpinnasta ulottuu noin 90 metristä 353 metriin (Rajapää).

 

Vätsäri (68,9–69,6 ° pohjoista leveyttä) on osa yhtä maailman pohjoisimmista metsäalueista; Pohjois-Amerikassa ei missään kasva metsää yhtä pohjoisessa1, mutta Keski- ja Itä-Siperiassa on alueita, missä etenkin Larix spp. (lehtikuuset) muodostavat metsiä vielä pohjoisempana2. Vätsärissä metsän muodostavat lähes pelkästään vain kaksi puulajia: mänty (Opens internal link in current windowPinus sylvestris) ja tunturikoivu (Opens internal link in current windowBetula pubescens var. pumila). Männiköt ovat matalahkoja ja tunturikoivikot vielä matalampia. Aluskasvillisuus on pääosin matalaa varvikkoa. Vanhimmat männyt ovat alle 400-vuotiaita 3. Nykyisten männiköiden valtapuut ovat syntyneet pääasiassa 1700-luvun puolivälissä, jolloin oli pitkä lämmin ilmastovaihe, ja metsäpalot olivat tavallisia ja laajoja3. Kylmässä ilmastossa puu maatuu hitaasti: kelo voi seistä pystyssä 200 vuotta, ja jos se kaatuneena jää oksiensa tai kivien varaan irti maasta, voi se säilyä vielä toiset 200 vuotta 4. Siten maapuita ja keloja on paljon, mutta rannoilla suosittujen leiripaikkojen lähellä ne on poltettu loppuun. Tunturikoivikoita on vähemmän. Tunturimittarien (Epirrita autumnata) massaesiintymä 1960-luvulla vei 80 % tunturikoivuista, sitä edesauttoivat kylmät kesät3. Melko säännöllisesti toistuvien tunturimittarituhojen lisäksi porojen laidunnus ja kulontorjunta vaikuttavat siihen suuntaan, että tunturikoivikot vähenevät entisestään3. Koillisosa on lähes puutonta, kallioista ylänköä3. Soita on myös paljon, etenkin alueen eteläosassa3. Sademäärä on noin 430–480 mm/v ja vuoden keskilämpötila noin -1–1 °C.

 

Suurin osa erämaasta on hakkaamatonta metsää, mutta eteläosan, Kessin, männiköistä on poistettu suurimmat puut 1920-luvulla, ja tämä osa (13 % koko erämaan metsistä) on edelleen ”luonnonmukaisten” hakkuiden piirissä3. Syynä erämaan syrjäisyyteen ja siten säästymiseen ovat Inarinjärvi pitkine vuonoineen, Norjan ja Venäjän rajat, vaikeahko maasto ja tiettömyys3. Vätsärin erämaa on olennaisesti suurempi kuin siihen rajoittuva Norjan suurin luonnontilaisten metsien alue, Øvre Pasvik kansallispuisto (119 km2). Venäläisiin erämaihin verrattuna molemmat ovat kuitenkin pieniä. Vaikka suurimmassa osassa Vätsäriä ei ole ollut hakkuita, ihminen on silti vaikuttanut alueeseen. Metsäpalojen torjunta aloitettiin 1920-luvulla, ja sen jälkeen niitä ei ole ollut lainkaan3. Sitä ennen metsät ovat palaneet noin 100 vuoden välein3, tosin osa kuloista on todennäköisesti saanut alkunsa ihmisen toiminnasta. Erämaata käytetään porojen laiduntamiseen, mutta niiden vaikutus jäkäläpeitteeseen ja kasvillisuuteen on melko vähäistä3; porotiheys ei ole yhtä suuri kuin esim. Urho Kekkosen kansallispuistossa5. Inarinjärvi on säännöstelty3 (mutta siitä huolimatta hyvin kaunis). Ranta-alueella on myös yksityisalueita rakennuksineen3. Metsästys on sallittu, mutta sitä harjoitetaan lähinnä Inarinjärven rantamaissa3. Alueen erämaisuutta uhkaa suunniteltu Jäämeren rata, jonka yksi mahdollinen linjaus kulkee Vätsärin läpi.

 

Erämaa-alue sopii erinomaisesti melontaan ja erämaavaelluksiin. Luontoretkeilijät liikkuvat yleensä Inarinjärvellä, vaeltajia on vähän3. Inarinjärvellä on myös moottoriveneitä, muttei häiriöksi asti. Merkittyjä vaellusreittejä on vain yksi 35 km pituinen 6. Metsät ja rannat ovat hyvin kivikkoisia. Jokamiehenoikeudet ovat voimassa3.

 

Lähteet:

 

1       Larsen, J. A. (1980): The Boreal Ecosystem. Academic Press.

2       Hytteborn, H., Maslov, A. A., Nazimova, D. I. & Rysin, L. P. (2005): Boreal Forests of Eurasia. In Andersson, F.: Ecosystems of the World 6: Coniferous Forests. Elsevier.

3       Opens external link in new windowVätsärin erämaan hoito- ja käyttösuunnitelma (2008). Metsähallitus.

4       Vuokko, S. (2016): Latva pilviä piirtää. Maahenki Oy.

5       https://paliskunnat.fi/poro/poronhoito/paliskunnat/

6       http://www.luontoon.fi

 

Virallinen kotisivu:

 

http://www.luontoon.fi/vatsari

 

Video:

 

https://www.youtube.com/watch?v=FXjqs6Ri3M8

 

Mäntymetsää (Pinus sylvestris). Taustalla Inarinjärvi.
Mäntymetsää (Pinus sylvestris).
Mäntymetsää (Pinus sylvestris).
Mäntymetsää (Pinus sylvestris). Taustalla Inarinjärvi.
Mäntyjä (Pinus sylvestris) Koutukinsaaressa. Vasemmalla takana Käräjäsaaressa pääasiassa matalaa tunturikoivua (Betula pubescens var. pumila).
Pieni nimetön suojärvi. Mäntymetsää (Pinus sylvestris).
Männyn (Pinus sylvestris) kelo.
Mänty (Pinus sylvestris) ja tunturikoivu (Betula pubescens var. pumila).
Kosteikon takana mäntymetsää (Pinus sylvestris).
Rämeellä kitukasvuista mäntyä (Pinus sylvestris).