baumzaehlen - Aarniometsiä & niiden puita

©2018copyright christoph hase

Pyhä-Häkin kansallispuisto, Suomi

 

Puolet tästä 13 km2 suuruista puistosta on metsää ja puolet suota. Suurin osa metsistä on kasvanut ilman havaittavaa ihmisen vaikutusta1.

 

Ennen kuin metsäpaloja alettiin säännönmukaisesti sammuttaa, metsäpalot ovat olleet yleisiä: kulojen väli on ollut keskimäärin 52 vuotta 2. Viimeinen kulo Pyhä-Häkin kansallispuistossa oli vuonna 1921 1. Kulojen alkuperä on kuitenkin yleensä ollut ihmistoiminnassa; etenkin 1500-luvun lopulla alkaneella ja 1800-luvun puoliväliin jatkuneella ajanjaksolla kulotiheys oli huomattavasti luonnollista suurempi3. Luonnollinen metsäpalojen välinen aika on ollut 200–500 vuotta 3, ja pienaukkodynamiikka sekä pintakulot ovat olleet vallitseva häiriödynamiikka toisin kuin esim. Länsi-Siperiassa ja Keski-Kanadassa (katso Opens internal link in current windowPrince Albert kansallispuisto), missä voimakkaat latvapalot ovat vallitsevia4.

 

Mänty (Opens internal link in current windowPinus sylvestris) ja euroopankuusi (Opens internal link in current windowPicea abies) vallitsevat Pyhä-Häkissä. Mänty on läsnä kaikkialla soista kuivimmille kankaille; se kestää Euraasian boreaalisista puulajeista kaikkein parhaiten kuivuutta ja ravinneköyhää maaperää5, ja isojen mäntyjen paksu kaarna suojaa niitä tulelta4. Kuivilla mailla se säilyttää valta-asemansa, mutta kulojen puutteessa tulelle herkkä varjonsietäjä5 kuusi valloittaa parhaillaan tuoreita kankaita. Synkät kuusikot luovat voimakkaan kontrastin valoisille männiköille. Muut puiston suuret puut ovat rauduskoivu (Opens internal link in current windowBetula pendula), hieskoivu (Opens internal link in current windowB. pubescens), haapa (Opens internal link in current windowPopulus tremula) ja muutamilla kosteilla paikoilla tervaleppä (Opens internal link in current windowAlnus glutinosa). Pienemmät puut ovat harmaaleppä (Opens internal link in current windowAlnus incana), raita (Opens internal link in current windowSalix caprea) ja kotipihlaja (Opens internal link in current windowSorbus aucuparia). Raudus- ja hieskoivu voivat välillä olla vaikeita erottaa toisistaan, mutta muut puut ovat hyvin helppoja tunnistaa.

 

Puisto sijaitsee noin 160–190 metrin korkeudella merenpinnasta, sen sademäärä on 600 mm/v ja vuoden keskilämpötila 2,5 °C. Vaeltaminen polkujen ulkopuolella on hyvin helppoa lukuun ottamatta soita. Telttailu on kielletty puistossa, mutta luonnollisesti jokamiehen oikeudella mahdollista puiston rajojen ulkopuolella.

 

Lähteet:

 

1       Pyhä-Häkin kansallispuisto. Metsähallitus.

2       Karvinen, T. (2017): Kansallispuistot: maamme luonnon helmet. Docendo.

3       Keto-Tokoi, P. & Kuuluvainen, T. (2010): Suomalainen aarniometsä. Maahenki.

4       Shorohova, E., Kneeshaw, D., Kuuluvainen, T. & Gauthier, S. (2011): Opens external link in new windowVariability and Dynamics of Old-Growth Forests in the Circumboreal Zone: Implications for Conservation, Restoration and Management. Silva Fennica 45(5).

5       Nikolov, N & Helmisaari, H. (1992): Silvics of the circumpolar boreal forest tree species. Teoksessa Shugart, H. H. et al. (toim.): A Systems Analysis of the Global Boreal Forest, s.1384. Cambridge.

 

Virallinen kotisivu:

 

http://www.luontoon.fi/pyha-hakki

 

Euroopankuusimetsää (Picea abies) 170 metrin korkeudella. Vasemmassa reunassa haapa (Populus tremula) ja sen oikealla puolella kuollut valkorunkoinen koivu (Betula sp.). Kenttäkerroksessa mustikkaa (Vaccinium myrtillus).
Puiston korkein ja runsaspuustoisin metsikkö. Mänty (Pinus sylvestris, karkea tyvikaarna ja punertava ylempi kaarna) ja euroopankuusi (Picea abies), molempien lajien korkeimmat yksilöt 35 m. Myös pensasmaista kotipihlajaa (Sorbus aucuparia). Korkeus merenpinnasta 170 m.
Kuivahkossa kangasmetsässä mänty (Pinus sylvestris, edessä ja punaiset rungot taustalla), euroopankuusi (Picea abies, tummat havut) ja rauduskoivu (Betula pendula, valkeat rungot). Korkeus merenpinnasta 175 m.
1855 riehuneen metsäpalon jälkeen taimettunut mäntymetsä (Pinus sylvestris) 175 metrin korkeudella. Oikealla euroopankuusen (Picea abies) taimi.
Kotajärvi 165 metrin korkeudella. Rannalla mäntymetsää (Pinus sylvestris), vasemmalla myös euroopankuusia (Picea abies), oikealla myös pieniä hieskoivuja (Betula pubescens).
Puiston suurin puu, mänty (Pinus sylvestris) nimeltään Iso puu, itänyt 1518, nyt kuollut.
Yksi puiston suurimmista elävistä puista, mänty (Pinus sylvestris). Vasemmalla pieni kotipihlaja (Sorbus aucuparia).
Korvessa tervaleppä (Alnus glutinosa, tummat rungot), hieskoivu (Betula pubescens, valkeat rungot), euroopankuusi (Picea abies, havut oikealla) ja mänty (Pinus sylvestris, punaiset rungot taustalla) 165 metrin korkeudella.
Etualalla harmaaleppä (Alnus incana). Vas. mänty (Pinus sylvestris) ja oik. euroopankuusi (Picea abies).
Hieskoivu (Betula pubescens) euroopankuusimetsässä (Picea abies) 165 metrin korkeudella.
Rauduskoivu (Betula pendula) euroopankuusimetsässä (Picea abies).
Kotajärven rannalla rauduskoivu (Betula pendula, 2., 4. and 5. runko vasemmalta), haapa (Populus tremula, muut vaaleakaarnaiset puut), euroopankuusi (Picea abies) taustalla ja pensasmaisia metsäkatajia (Juniperus communis). Korkeus merenpinnasta 165 m.
Raita (Salix caprea) euroopankuusimetsässä (Picea abies).
Euroopankuusimetsää (Picea abies) Kotapuron rannalla 164 metrin korkeudella. Myös valkorunkoisia hieskoivuja (Betula pubescens) ja pensasmaisia kotipihlajia (Sorbus aucuparia, keskellä) ja korpipaatsamia (Frangula alnus, oikealla).
Kotaneva 165 metrin korkeudella. Taustalla kuvan 5 yksi-ikäinen mäntymetsä (Pinus sylvestris).
Puiston puulajit.